Tarinat tänne!
Käytäthän näitä merkkejä tarinoissasi:
"", esim. "Mikä tuo on?" (puhuessasi)
TAI
-, esim. - Mikä tuo on? (puhuessasi)
( ), esim. (onpas kiva ilma) (ajatellessasi)
//, esim. //Haluuks joku jatkaa mun tarinaa? (kirjoittaessasi jotain, joka ei kuulu tänne)
| Nimi: Kristallipentu |
29.03.2013 12:27 |
Isäni. Millainenkohan isäni oli? En ollut nähnyt isääni koskaan. Emoni ei suostunut puhumaan hänestä sanaakaan. Se taas sai minut pohtimaan, oliko minulla isää lainkaan.
Pentutarhan ulkopuolelta kuului kamalaa meteliä. Yritin sulkea sen pois mielestäni, mutta meteli kasvoi jatkuvasti. Ääneen keskittyen kuulin huutoja, pelokkaita kiljaisuja ja taistelun ääniä. Mitä oikein oli tapahtumassa Tuuliklaanin turvallisessa leirissä?
Emoni nousi kalpeana ylös vierelläni.
"Kristallipentu, pysy täällä. Älä tule ulos, vaikka mikä olisi!" hän sähähti minulle ja ryntäsi ulos. Kuuliaisena pysyin paikallani hiljaa. Kukaan muu ei enää ollut pentutarhassa. Olin vain minä.
Metakka kasvoi. En ajatellutkaan lähteväni pentutarhasta. Emoni oli käskenyt minua pysymään pentutarhassa, ja tottelin, vaikka kuulin muiden Tuuliklaanilaisten avunhuudot ja pelokkat kirkaisut.
Vähitellen metakka laantui.
"Kristallipentu! Ulos ja äkkiä!" joku huusi hätäisesti. Minä en välittänyt siitä. Minä pysyisin paikallani, kunnes emo tulisi luokseni.
Eräs Tuuliklaanilaisista ryntäsi sisään. Hän nappasi minua niskasta. Älähdin vihaisesti ja yritin rimpuilla irti naaraan otteesta, mutta kissa kantoi minut keskelle leiriä.
Leirin keskustassa oli paljon loukkaantuneita kissoja. Verilammikot maassa kielivät taistelusta. Kissoja makasi myös maassa paikoillaan, kuolleina. Laskin heidät nopeasti, ja heitä oli seitsemän. Kaksi pentua, yksi oppilas ja neljä soturia. Aikamoinen menetys Tuuliklaanille.
"Tämä on SINUN vikasi!" Naaras raivosi ja paiskasi minut maahan. Kirahdin tuskasta. Nousin hoippuen ylös ja vilkuilin levottomana muiden klaanilaisten kasvoja. Kissojen kasvot olivat vääristyneet surusta ja vihasta.
(Vihasta minua kohtaanko?) kysyin itseltäni.
"Mistä on kyse?" kysyin tunteettomalla äänellä. Minua kantaneen naaraskissan silmät siristyivät ja hän murisi minulle.
"Mistä on kyse? MISTÄ ON KYSE???!!!!"
"Kaunotuuli, rauhoitu."
Kissojen joukosta astui esiin kissa, jota kaikki leirissä kunnioittivat. Aarnitähti.
Vankkarakenteinen kolli astui eteeni erittäin vakavana. Tuijotin häntä ilmeettömänä.
"Varjoklaani hyökkäsi tänne tänään," Aarnitähti aloitti. Päällikön katse kulki jokaisessa kissassa. "Moni koki surmansa ja vielä useampi loukkaantui."
"Varjoklaanista tultiin uhkailemaan meitä. He haluavat käsiinsä Tuuliklaanin metsästysmaat. Mutta me emme suostu antamaan maitamme heille."
"Kristallipentu, sinun emosi on karkotettu klaanista. Hän ei suostunut taistelemaan. Hän vain toisti, että tiesi tämän päivän koittavan. Hän ei suostunut taistelemaan Varjoklaania vastaan, eikä auttanut omaa klaaniaan ja kuolevia kissoja. Hän rikkoi teoillaan, tai teottomuudellaan soturilakia."
"Sinun ei ole tärkeää tietää kaikkia ksityiskohtia. Kuitenkin sinä saat pysyä klaanissa, mutta jos emosi on puhunut sinulle soturilainvastaisia asioita, sinun tulisi kertoa ne välittömästi minulle."
Aarnitähti vaikeni, kuin odottaen minun tunnustavan, että emo oli pettänyt Tähtiklaanin. Kohotin katsettani entisestään ja katsoin Aarnitähden tummiin silmiin.
"Riistitte minulta jo emon. Miksi veisitte myös meidän välisemme salaisuudet?"
Monet kissat kalpenivat raivosta. He murisivat, raapivat maata ja melkein syöksyivät ringistä kimppuuni. Aarnitähti katsoi minua edelleen tutkivasti.
"Jos sinulla ei ole muuta sanottavaa," päällikkö maukui ja kumarsi. Sitten hän palasi pesäänsä. Joku soturi tuli luokseni ja työnsi minua väkivalloin edellään pentutarhaan. Pentutarhassa kaikki kissat, niin emot kuin pennutkin, katsoivat minua kuin tautista.
Sillä hetkellä tunsin suurta vihaa. Salaisuudet olivat salaisuuksia, emo oli uskonut ne minulle. Niitä minä en kertoisi kenellekään. En kertoisi, vaikka kuolisin.
Istuin sille paikalle, jossa olin aina istunut emoni kanssa. Muut mulkoilivat minua, mutten kiinnittänyt siihen huomiota. En sanonut sanaakaan, sillä olisi ollut turhaa yrittää lepyttää kissoja. Muuttaisin kuitenkin jossain vaiheessa oppilaspesään. Olin jo nelikuinen.
Monta päivää kului. Pysyin jatkuvasti hiljaa, ja muut kissat karttelivat minua. Ei sillä, että se olisi minua haitannut. Ainakin he olisivat kanssani, kun minusta tulisi Tuuliklaanin rohkein soturi!
Olin kyllä rohkea jo nyt. Uhmasin päällikköä aina välillä, haastoin riitaa sotureiden kanssa, mutta keplottelin itseni aina pois pinteestä, en pelännyt kuolemaa, toisin kuin monet muut. Varjoklaani, jota kaikki joko inhosivat tai pelkäsivät, kiehtoi, siis kiehtoi, minua. Jokin siellä veti minua puoleensa, enkä tiennyt mikä.
Pennut ja oppilaas olivat uskoneet minulle erinäisiä asioita. He tiesivät, etten kertoisi niitä kenellekään, koska en ylipäätään puhunut muille. Mutta ikäiseni puhuivat minulle.
Aluksi olin ihmetellyt, mitä sairasta pilaa se oli, muta lopulta kävi ilmi, että he purkivat omia tunteitaan minuun. Se ei minua haitannut, eikä muiden salaisuuksien taakka tuntunut painavalta, olinhan salannut asioita muilta koko ikäni.
Enää en edes muistanut minun ja emoni salaisuuksia. Ne olivat kadonneet, eivät kuitenkaan Aarnitähden toimesta. Olin itse karkottanut ne mielestäni, ja tiesin etten saisi niitä takaisin enää koskaan, sillä emoni oli jossain, luultavasti jo kuollut, ja minä olin ne... unohtanut.
"Pian sinusta tulee varmasti oppilas" eräs oppilas oli hihkaissut minulle. Olin kääntynyt katsomaan häntä ilmeettömänä.
"Minä kuule tiedän, että kaikki purkavat sinuun tunteita tukahduttaen sinun omat tunteesi," kissa oli jatkanut. "Sinun pitäisi puhua, ja jakaa omia mielipiteitäsi!"
Olin pudistanut päätäni. Se ei käynyt päinsä. Minähän en enää puhuisi, en kenellekään.
"Minun pitää mennä nyt," kolli oli maukunut lopuksi. Lähtiessään hän oli vieläsanonut: "Olet muuten tosi kaunis."
Ne sanat, huolettomasti lausuttuina. Ensimmäiset ystävälliset sanat pitkään aikaan jäivät kytemään onnellisina sisimpääni. Ehkäpä pystyisin muuttumaan, kykenisin puhumaan ja olemaan iloinen. Ehkäpä.
//Laitoin noi kaks pätkää tohon kans |
|
| Nimi: Kristallipentu |
28.03.2013 15:33 |
//Jatkan
Metakka kasvoi. En ajatellutkaan lähteväni pentutarhasta. Emoni oli käskenyt minua pysymään pentutarhassa, ja tottelin, vaikka kuulin muiden Tuuliklaanilaisten avunhuudot ja pelokkat kirkaisut.
Vähitellen metakka laantui.
"Kristallipentu! Ulos ja äkkiä!" joku huusi hätäisesti. Minä en välittänyt siitä. Minä pysyisin paikallani, kunnes emo tulisi luokseni.
Eräs Tuuliklaanilaisista ryntäsi sisään. Hän nappasi minua niskasta. Älähdin vihaisesti ja yritin rimpuilla irti naaraan otteesta, mutta kissa kantoi minut keskelle leiriä.
Leirin keskustassa oli paljon loukkaantuneita kissoja. Verilammikot maassa kielivät taistelusta. Kissoja makasi myös maassa paikoillaan, kuolleina. Laskin heidät nopeasti, ja heitä oli seitsemän. Kaksi pentua, yksi oppilas ja neljä soturia. Aikamoinen menetys Tuuliklaanille.
"Tämä on SINUN vikasi!" Naaras raivosi ja paiskasi minut maahan. Kirahdin tuskasta. Nousin hoippuen ylös ja vilkuilin levottomana muiden klaanilaisten kasvoja. Kissojen kasvot olivat vääristyneet surusta ja vihasta.
(Vihasta minua kohtaanko?) kysyin itseltäni.
"Mistä on kyse?" kysyin tunteettomalla äänellä. Minua kantaneen naaraskissan silmät siristyivät ja hän murisi minulle.
"Mistä on kyse? MISTÄ ON KYSE???!!!!"
"Kaunotuuli, rauhoitu."
Kissojen joukosta astui esiin kissa, jota kaikki leirissä kunnioittivat. Aarnitähti.
//Jatkuu |
Vastaus:
Saat 3 kp. Mitäköhän tulee tapahtumaan? :3
~Sumutähti |
|
| Nimi: Kristallipentu |
27.03.2013 14:53 |
Isäni. Millainenkohan isäni oli? En ollut nähnyt isääni koskaan. Emoni ei suostunut puhumaan hänestä sanaakaan. Se taas sai minut pohtimaan, oliko minulla isää lainkaan.
Pentutarhan ulkopuolelta kuului kamalaa meteliä. Yritin sulkea sen pois mielestäni, mutta meteli kasvoi jatkuvasti. Ääneen keskittyen kuulin huutoja, pelokkaita kiljaisuja ja taistelun ääniä. Mitä oikein oli tapahtumassa Tuuliklaanin turvallisessa leirissä?
Emoni nousi kalpeana ylös vierelläni.
"Kristallipentu, pysy täällä. Älä tule ulos, vaikka mikä olisi!" hän sähähti minulle ja ryntäsi ulos. Kuuliaisena pysyin paikallani hiljaa. Kukaan muu ei enää ollut pentutarhassa. Olin vain minä.
//jatkuu |
Vastaus:
1 kp 
~Sumutähti |
|
| Nimi: OkamiMoon |
26.03.2013 15:02 |
//Toi oli sitten Kesätassun ropetus..Tohon 'Okamimoon' vaihdetaan Kesätassuksi  Se oli sitten vahinko... |
|
| Nimi: OkamiMoon |
26.03.2013 15:01 |
Herään seuraavana päivänä. Raotan oikeaa silmääni. Aamu auringon säteet valaisevat koko oppilaspesän. Osa oppilaista vielä nukkuivat, kun taas melkein jokainen oli mestariensa luona. Nostan päätäni vähäsen. Yö oli ollut vähän kylmä. Nousen ylös vähän 'kankeana'. Venyttelen ja suin takkuista turkkiani. Kun turkkini on puhdas, niin nousen pediltäni. Ravistelen vähäsen itseäni ja kävelin oppilaspesästä ulos. Haistelen raikasta ilmaa ja huokaisen syvään. Hiekkamyrskyä ei näkynyt missään.
(Hiekkamyrsky taitaa olla jossakin täällä..) tuumin ja kävelin etsiessäni Hiekkamyrskyä. Huomaan Hiekkamyrskyn juttelemassa Hiiriturkin kanssa. Hiekkamyrsky huomaa minut ja katsahtaa taas Hiiriturkkiin. Hiekkamyrsky hyvästelee tuon nyökkäämällä ja kävelee minun luo.
''Hei Kesätassu, tänään menemme katselemaan reviirimme rajoja, ja kokeilla vähäsen ketteryyttäsi, mitäs sanot?'' Hiekkamyrsky kysyi minulta ja oli jo valmiina lähtemään. Nyökkään mestarilleni ja seuraan tuota.
Saavumme käärmekiville. Hiekkamyrsky haistelee ilmaa ja katsahtaa minuun. ''Tässä on siis käärmekivet. Täällä on kesäisin paljon kyitä, joten ole silloin varuillasi, koska jos kyy puree sinua, saat myrkytyksen..'' Hiekkamyrsky selitti minulle ja asteli muualle. Katsoin hänen peräänsä ja seurasin tuota.
Hiekkamyrsky johdatti minut hiekkakuopan luo. Katselin uteliaana kuoppaa. Hiekkamyrsky kosketti hännällään minun lapaani ja johdatti minua käärmekiville päin.
''Menemmekö taas Käärmekiville?'' kysyin vähän epäillen Hiekkamyrskyltä. Hiekkamyrsky katsoi minua samalla kuin käveli lunta pitkin.
''Emme, höpsö. Näytän sinulle jotakin, jotka yleensä oppilaat mestareineen yleensä näyttää.'' Hiekkamyrsky naurahti ja jatkoi matkaa. Höristin vähän korviani , mutta seurasin silti mestariani.
Hiekkamyrsky pysähtyy ojalle. Katsahdan Hiekkamyrskyä kysyvästi ja katsahdan kovaa maata, joka on ihan pikimustaa.
''Mitä tämä on?'' kysyin uteliaana Hiekkamyrskyltä, ja juuri yritin juuri koskettaa tassullani kovaa ainetta, kunnes kaukaa kuului kovaa jyrinää. Hiekkamyrskyn ilme kääntyi järkyttyneeksi ja nappasi niskastani nopeasti kiinni. Mestarini laski minut ojan viereen. Iso esine jylisti ohi, niin että turkkini meni esineen suuntaan päin.
''Mikä tuoli oli?'' änkytin mestarilleni kysyvästi ja katsoin esineen menoa.
''Se oli hirviö. Sen mahassa on kaksijalkoja, ja jos menet ukkospolun yli, tarkasta aina että hirviöitä ei tule mistäkään suunnasta..'' Hiekkamyrsky sanoi hiljaa.
''Mitä sitten tapahtuu jos en katso molempiin suuntiin?'' kysyin Hiekkamyrskyltä ja katsoin mustaa ainetta.
''No jos et katso vai? Paras AINA katsoa molempiin suuntiin, muuten jää hirviön alle!'' Hiekkamyrsky murahdi ja käveli leiriä kohti.
(Hirviön alle? Kamalaa!) kauhistuin mutta seurasin silti mestariani kärsivällisesti.
Hiekkamyrsky pysähtyi kesken matkan ja katsoi minuun.
''Nyt voimme kokeilla ketteryyttäsi.'' Hiekkamyrsky sanoi minulle ja istahti maahan. ''Hyppää tuolle kivelle ja sieltä oksalle. Käytä kynsiäsi myös.''
Nyökkään ja ponnistan kiveltä oksalle. Nappaan kynsilläni puun kaarnasta, mutta otteeni lipeää. Tipun jaloilleni kiveä vasten.
''Hyvä yritys, mutta koita kiivetä samalla.'' Hiekkamyrsky neuvoi. Katsahdin mestariani ja nyökkäsin. Menin kyyryyn ja ponnistin itseni hyppyyn. Nappaan uudelleen karnasta ja kiipeän oksalle.
''Hyvä, Kesätassu! Tämä taitaa riittää, koska ilta laskeutuu. Palataan leiriin.'' Hiekkamyrsky ilmoitti ja nousi seisomaan.
''Selvä, minulle tulikin jo nälkä.'' sanoin mestarilleni ja laskeuduin sulavasti oksalta maahan. Hiekkamyrsky hymyili minulle ja juoksi leiriä päin. Juoksin tuon perässä.
Kun saavutaan leiriin Hiekkamyrsky tarjoaa minulle vesimyyrän.
''Kiitos, Hiekkamyrsky.'' kiitin mestariani ja haukkasin palan vesimyyrästä. Hiekkamyrsky oli syönyt jo kokonaisen linnun, joten hän meni takaisin muihin hommiin. Hyvästelin mestarini ja ahmaisin loput vesimyyrän osat. Nousin ylös ja astelin takaisin oppilaspesälle. Istahdin pedilleni. Oppilaat lepäsivät pedeillään ja osa nukkui ja jotkut taas jutteli. Haukottelen vähäsen ja vaihdan pari sanaa vieressä maakaavalle oppilaalle. Oppilas selittää mitä teki tänään mestarinsa kanssa. Nyökkään ja suljen silmäni. Haukottelen hiljaa ja painan pääni tassujeni päälle. Laitan häntäni jalkojeni päälle. Nukahdan hetken päästä.
|
Vastaus:
Hyvä tarina  Kirjoitusvirheitäkään ei silmiini osunut, saat 13 kp!
~Sumutähti |
|
| Nimi: Kesätassu |
25.03.2013 19:31 |
Minut oli juuri julistettu oppilaaksi. Uusi nimeni on Kesätassu. Mestarini on Hiekkamyrsky. Istuin hänen vieressään. Hiekkamyrsky hymyili minulle ja totesi:
''Harjoittelemme huomenna. Odotat varmaan innolla, vai mitä?''
Nyökkäsin innoissani.
''Totta!'' sanoin ja katsoin taivaalle. Aurinko alkoi laskea. Hiekkamyrsky katsoi minuun ja sitten taivaalle. Hiekkamyrsky huokaisi ja katsoi taas minuun. ''Ilta laskee..meneppäs oppilaidenpesälle. Siellä sinä tästä lähtien yövyt.'' Hiekkamyrsky neuvoi ja osoitti hännällään missä oppilaspesä on. Nyökkään tomerasti ja kävelen oppilaspesää kohti. Katsoin vielä Hiekkamyrskyä päin. Hiekkamyrsky hymähtää ja menee soturipesää kohti. Katson tuon perään ja kävelen sitten oppilaspesälle. Istahdan tyhjälle pedille ja istahdan pedille. Tästä lähtien yövyn tässä. Haukottelen vähäsen ja alan sukimaan selkääni. Kun selkäni on puhdas menen maaten. Katselen muita oppilaita. He nukkuvat. Yksi oppilaista kuiskaa minulle:
''Hyvää yötä.''
Katsoin oppilasta, joka oli tummanruskea raidallinen kolli. Katsoin häntä hetken ja painoin pääni tassujeni päälle. Katsoin vielä pesästä ulos. Aurinko laskee metsän taa. Huokaisen ja suljen silmäni. Nukahdan. |
Vastaus:
Kiva eka tarina. 4kp!
~Sumutähti |
|
| Nimi: Syystassu |
25.03.2013 18:47 |
Heräsin oppilaspesässä. Hetken jo mietin missä olin, sillä olin tottunut nukkumaan pentutarhassa.
Nousin ylös ja hyppelin yli muiden nukkuvien oppilaiden. En viitsinyt herättää ketään.
Oppilaspesän ulkopuolella seisoi Okakynsi odotamassa minua. Suuntasimme yhdessä leirin ulkopuolelle.
"Käymme nyt rajat läpi," Okakynsi ilmoitti. Nyökkäsin.
Aloitimme kävelyn Aurinkokiville. Matkalla ohitimme harjoituskuopan ihan vain sen takia, että tietäisin tulevaisuudessa missä se on. Aurinkokivet olivat kiistanalaista maata. Ne olivat pitkän aikaa olleet Myrskyklaanin reviirillä, mutta ennen ne olivat kuuluneet Jokiklaanille. Nyt Jokiklaani halusi Aurinkokivet takaisin, mutta Myrskyklaani ei antanut periksi. Aurinkokivet kuuluisivat Myrskyklaanille.
Sitten suuntasimme joen myötäisesti ja puron yli Pöllöpulle. Siellä täällä näkyi vähän höyheniä. Odotin jatkuvasti, että Pöllö tulisi esiin, mutta Okakynsi sanoi, että se oli turha toivo.
Pöllöpuulta lähdimme Nelipuulle. Puut olivat valtavia! En ollut koskaan ennen nähnyt mitään niin suurta.
"Täälläkö klaanikokous pidetään?"
"Täällä juuri," Okakynsi maukaisi. Innostuneena kiertelin puita, kunnes Okakynsi sanoi, että puiden ihmetteleminen sai riittää.
Kävelimme Ukkospolun viertä. Jonkin ajan kuluttua alkoi kuullua kamalaa ääntä. Jokin suuri ryntäsi ohitsemme. Melkein lensin irti maasta, niin kova ilmavirtaus oli.
"Mikä tuo oli? Mitä tuo oli?" kysyin silmät suurina.
"Hirviö. Älä koskaan mene Ukkospolulle harkitsematta, sillä kuolisit hetkessä. Sinun pitää ensin kuulostella ja katsella, näkyykö hirviöitä," Okakynsi opetti. Kuuntelin tarkkaavaisena.
Myrsky- ja Varjoklaanin rajan jälkeen saavuimme Käärmekiville. Siellä ei ollut kyitä. Korkeamännyt olivat seuraavana vuorossa.
Kun olimme kaksjalkalan kohdalla, minua alkoi ahdistaa. En halunnut astua lähellekään kaksjalkalaa! En muistanut paljoakaan menneisyydestäni siellä, mutta en halunnutkaan tietää. Okakynsi näytti huomaavan vaiteliaisuuteni ja inhoni, sillä hän ehdotti leiriin palaamista, sillä rajat oli kierretty.
Kiitollisena Okakynnen ehdotuksesta aloimme palailla leiriin. Jalkani olivat älyttömän kipeät ja lihakseni parkuivat. En ollut tottunut pitkiin kävely- ja hölkkämatkoihin. Tämä päivä oli ollut suuri poikkeus. (Tällaista se siis tulee olemaan) mietin itsekseni. Kyllä varmasti kuntoni kasvaisi, jos vain jatkaisin tähän malliin.
"Olit oikein reipas," Okakynsi kehräsi minulle aivan Myrskyklaanin leirin edessä.
Innoissani palasin leiriin Okakynnen perässä. |
Vastaus:
Tästä olisi toki voinut tehdä pidemmänkin, mutta ihan sopivan pituinen (: Saat 9 kp.
~Sumutähti |
|
| Nimi: Syystassu |
24.03.2013 14:43 |
Viivyttelin pentutarhalla. Varaemonani toiminut Kultakukka naukui minulle koko ajan rohkaisevasti. Kultakukka oli ottanut minut hoiteisiinsa, kun Sumutähti, Myrskyklaanin päällikkö, oli tuonut minut klaaniin. Ilman häntä olisin luultavasti kuollut kaksjalkalassa.
Mutta nyt, kun minut oltiin nimeämässä soturioppilaaksi, mietin olikohan se viisasta. Minua jännitti ihan älyttömästi!
Sumutähden kutsuhuuto kajahti ilmassa. Kaikki kissat, minä ja Kultakukka mukaanlukien saavuimme Suurkivelle yksi kerrallaan. Kun kaikki olivat paikalla, päällikkö aloitti puheensa.
"Kultakukka, olen kuullut, että Syyspentu on valmis soturikoulutukseensa," Sumutähti aloitti. Kultakukka nyökkäsi. Sumutähti hymyili ja kehotti minua astumaan eteenpäin. Sitten hän kääntyi erään kollin puoleen. "Okakynsi, sinun on aika saada uusi oppilas. Uskon, että välität kaikki oppimasi asiat Syystassulle."
Into värähti lävitseni, kun Okakynsi kääntyi katsomaan minua. Kunnioittavasti kumarsin Sumutähdelle, joka naurahti hiljaa vain niin, että minä kuulin.
Porukka alkoi vähentyä. Kissat palailivat omiin tehtäviinsä. Lopulta aukiolla olimme vain minä ja Okakynsi. Okakynsi hymyili minulle leveästi.
"Aloitamme koulutuksesi huomenna," hän maukui. Sitten hän huikkasi tervehdyksen ja kääntyi soturipesää kohden. Minä olin jo menossa pentutarhaan, kun muistin, että nykyään asuisin oppilaspesässä!
//Aika outo eka tarina. |
Vastaus:
Ei ollu outo, ihan hyvä ekaksi tarinaksi (: Saat 5 kp!
~Sumutähti |
|
|
|